PUHETTA PIISAA

Lisätty: 09.02.2010

Sisko pit laavantaena kirjajulkkarit Kiuruveellä. Kaikkien Savonmurretta karsastavien iloksi luettavaksenne puhe, jonka tärisevin käsin pidin tuossa tilaisuudessa. Olokeepa hyvä!

Aatelkeepa omalle kohallenno, joka päevä ee sisko julkukase kirjoo.
 
Aatelkeepa, joka päevä ee kiuruveellä julukasta kirjoo, puhumattakaa, että se olis runokirja.
 
Aatelkeepa, tuota Merja –parkoo, se ee yhtään tiijä mittee minä meenoon puhua. Kaaheeta paljastuksia lapsuuvesta, miten sillä ol semmonen ooto himo maestella suksvoeteeta, joka ikisessä purkissa ol etuhampaan jälet.Oeskoon sillä ollu jonkun vitamiin puutos? No enhän minä siskolle semmosta ilikees tehä, ruveta nyt toesta julukisesti nolostuttammaan. Mistä tuillii mieleen se yks laavantae ilta vuonna 90, ku otettiin 60 killoo 18-kesästä merjoo, litra tuoremehua ja puel pulloo votkoo ja sekotettiin ne keskenään. Ja mitä sitte tapahtu? Nyt taetaa ruveta sen verran tumma puna noosemaan tuon siskokullan poskipäehin , vaehetaanpa puhheenaehetta.
 
Aatelkeepa, oeshan sitä merjalla ollu paljo muitakii aeheeta kirjaan ku rakkaas, vaekkapa sootuvene tae kyproslaeset rantagigolot tae hirvenmetästys, mutta ee pit valita rakkaas, minkä tähe? Olko sitä liikoo, että pit tunkee ylmiärästä kirjan kansiin välliin, vae olko sitä liian vähän, niin että tuilliin vahingossa semmonen isommanpuoleenen seoranhakuilimotus ”hee, minnoon vappaana”.
 
Vae oesko sittenniin nii, että se rakkaas on meelle itekullekkii se kampi, joka meetä tässä aressa pyörittää. Muuten ee jaksas, ee oes elämällä tarkotusta. Kuka rakastaa mitäkii tae ketäkii? Minä rakastan tuota hellua, ja penskoja, ja vanahempia, ja työtä ja on pari hyvvee ystäveekii. Kettee työ rakastatta? Minkä tähe? Kuinka paljon? Uskallattako työ sannoo sen iäneen? Minusta tuntuu, että Merja sittennii on valinna aeheeks sen mualiman tärkeemmän asian. Asian, joka tekköö immeesen onnelliseks, jos vaen ossoo, uskaltaa ja antaa luvan rakastoo. Ja se ee välttämättä oo heleppoo. Mutta sitä voep opetella. Jos vaen haluvaa.
 
Va aatelkeepa, olko sen pakko olla justiisa runokirja. Oeshan sitä voenna kirjottoo rakkaavesta, vaekka kokonaesen rommaanin, esmerkiks miten mualaesneetonen rakastuu kommeeseen it-miljonääriin, tulloo raskaaks ja leskeks ja ellee kittuuttelloo sitte niitteen miljooniisa kans. Tae oes voenna kirjottoo tietokirjan rakkaaven er muojoista (onko se rakkaatta, ku vien roskat ja tiskoon tiskit) ja asteista. Onko sanonta oot rakas enemmän vae vähemmän ku jos minä sanon, että rakastan sinua. Entäpä tekstari, jossa lukkoo vaen MRS.
 
Tae oes voenna kirjottoo vitsikirjan. Merjalta se onnistus sekkii, Pari pulloo valakoviiniä, ruisleepä ja raahallinen illankähmä, parin tunnin piästä oes aennaee 67 sivua vitsiä paperilla. Va, ee ihan väkisellä pit suaha tehä runokirja. minkä ihmeen tähe? Kuka semmosta jaksaa lukkee? Puhumattakaan, että ostas? Tekotaeteellista riimittelyä ja päevänseleviin asioehen verhoomista kutakummaliisempiin sanakiänteesiin.
 
Mutta ee, Merjan pit suaha tehä sekkii omalla laellaan. Merjan runot on ihan selevee savvoo. Ajatuksia ja tunteeta meejän jokkaesen arkipäevästä. Se mikä niistä tekköö erikoisia, on niissä usseen oleva oivallus, huomio jostaen arkipäevän omituisuuvesta, jottaen semmosta ootoo savolaesta kiänteeshuumoria, monasti runon lopussa on sarkastinen tai toteava tae muuten vaen venkoeleva  kommentti, joka tekköö siitä herkullisen.
 
Oon varma, että myö suahaan naattia sinun verpaalisista antimistas vielä jatkossakkii. Onnea esikoiselle!
 
Jouni