TYÖKAMPPEISTA

Lisätty: 20.08.2009

Päivänä muutamana pieni ihminen lankesi taas ihmettelemään asiaa, jonka yhteistyökumppanini Tikkasen Antti Tiki-Forestista minut taannoin herätteli. Ja asia on se, että miksi metsäalalla ammattityötään tekevien työvaatekulttuuri on lähinnä kivikautista tasoa. Äkkiä voisi kuvitella, että raskaassa ruumillisessa työssä hyvin monenlaisissa sääoloissa työskentelevillä työvaatteet olisivat parasta, mitä markkinoilta löytyy. Tarjolla on vaikka minkälaista teknistä alusasua, väliasua ja turvavarusteita vettähylkivinä, stretcheinä ja montaa eri merkkiä ja mallia. Mutta valintaperusteena ei tunnukaan olevan laatu ja se kuinka mukava asussa on työskennellä vaan se ikuinen ja iankaikkinen hinta. Vedetään vaan niskaan halvinta ketinettä, mitä saadaan ja pidetään niin kauan, kuin ne suostuu päällä pysymään. Ja syytä on sekä sysissä että sepissä eli työnantajissa ja työntekijöissä.

Työnantajan ajattelun lyhytnäköisyyden ymmärrän jostain syystä hyvin, mutta sitä en ymmärrä, miksi ne, jotka tilanteesta kärsivät eniten, eli metsässä arvokasta työtään raatavat metsurit tyytyvät kohtaloonsa. Senkö takia, ettei paremmasta ole tietoa - tynnyrissä kasvamisen ilmiö? Vai eikö arvostus omaa työtään ja ammattiaan kohtaan ole riittävä. Siksikö, että työ tehdään metsässä pois suuren yleisön silmien alta? Kuitenkin kysymys on ennenkaikkea työntekijän itsensä hyvinvoinnista.

Herätys hyvät immeiset ja arvostamaan metsureiden työtä!

Jouni