PITKÄKSI MENI

Lisätty: 04.06.2014

Kevät nimittäin. Tääl päin on vieläki kylvöjä kesken ja juhannus luuraa jo kulman takana. Vettä on ropotellu sillai sopivin välein, että kunnon kylvöpoutia ei ole päässy muodostumaan. Sen verran on tuota agraaritaustaa, että vaihteeksi tällainen maanläheinen lähestymistapa. Mutta asian viereen -pitkälleen tai pötkölleen!

Istutuskausi on öpauttiarallaa puolessa välissä ja poikien putkia on pitäny kuumimpina päivinä käyvä jäähyttämässä järvessä. Itikat ei onneks vielä oo ihan toivottomana riesana, mutta näillä näppäimillä sekin armeija hyökkää kimppuun - mäkäräisistä, polttiaisista ja paarmoista puhumattakaan. Siinä metsurin kaverit ei-niin toituimmasta päästä. Onneksi sekaan sopii peipposta, oravaa, teertä, supia ja milloin mitäkin luonnonelukkaa, ni tulee sitä niin sanottua sosiaalista kanssakäymistä. Heh!

Meikän löytää sit seuraavien viikkojen aikana Jyväskylän suunnasta. Ollaan siellä isomman urakan kimpussa riehumassa pihaisia puita nurin. Pistän tuossa oheen kuvan salaman halkomasta kuusesta. Käytiin semmonen purkamassa talon nurkalta ja todettiin miehissä, että on siinä luonnolla voimaa. Puolimetrinen kuusi oli sälöillä ja keskeltä halki kuin kirveellä lyötynä. Eipä tee mieli osua kohdalle.

tässäpä pikaisia

 

Jouni