Ajankohtaista
Metsolasta

Morjesta taas

Ulkona on kenties talaven kommeempia keliä. Pakkasta rapiat kymmenen ja harvinainen valoilmiö eli aurinko napottaa taivaalla. Oispa mukava olla pihalla töissä, mutta kun ei nyt satu olemaan puunkaatoja tapetilla, niin napotettaampa sitten toimistossa.

Mika tuossa edellisessä blogissa tyhjensi sanaista arkkuaan metsämaksusta. Ja samasta aiheesta jatketaan! Vaikka metsään enenevässä määrin liittyy muitakin arvoja, edelleenkin suurin osa metsänomistajista pitää taloudellista tuottoa tärkeimpänä perusteena omistaa metsää. Metsän omistamisen; oli se sitten metsätalousyrittämistä tai pääomasijoittamista, pitää olla taloudellisesti kannattavaa ja vielä sillä tavalla, että se on kilpailukykyistä muihin liiketoiminnan muotoihin.

Teollisuuden puolelta kuulee valitettavia syyllistyksiä puun kalleudesta ja tarjonnan vähyydestä ihan täyspäisiltä vaikuttavilta ihmisiltä. Ikäänkuin metsänomistajan tehtävä olisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä teollisuuden liiketoimintaedellytysten ylläpitämiseksi. Me elämme täällä markkinataloutta ja sen lakien mukaan. Onneksi. Tuskinpa kukaan haluaisi tänne toisenlaista yhteiskuntajärjestelmää.

Totuuden nimessä metsänomistajat voisivat kyllä katsoa peiliin. Metsäomaisuuden hoidossa ja tuloksen tekemisessä on vielä paljon parannettavaa. Hoito- ja hakkuurästit ovat mielestäni kansallinen häpeä. Puuntuotannon tulokseen vaikuttaa hinnan lisäksi myös, mitä tuotetaan, kuinka paljon ja kuinka nopeasti. Ja tämä keskustelu valitettavasti jää metsänomistajapuolella hintakeskustelun varjoon.

Mutta tsemppiä kevääseen kaikille markkinaosapuolille! :)

Jouni

Tervehdys !

moikka

Heissunkeikun

Moro taas

Moro

Tsampparallaa

Morjesta taas

Morjes taas

Morjesta pitkästä aikaa

Tässä männä viikonloppuna sain päähäni värkätä ruokaa ja innostuimpa tekemään broilerisalaattia. Broiskun lisäksi kulhoon ammennettiin salaatinlehtiä, paprikaa, oliiveja, salaattijuustoa, kirsikkatomaatteja, sipulia ja mausteeksi öljyä ja viinietikkaa. Kaupasta tuli ostettua nippu punasipulia ja siinä sipulia pilkkoessani tulin pähkäilleeksi sinisiä ajatuksia. Kuinka seksikäs sipuli osaa ollakaan. Ajatelkaas, kuinka kutkuttavan pyöreät muodot sillä on ja mehevä varsi? Sisällä vähän kirpakkuutta, joka antaa sopivasti potkua; mutta jos sitä vähän pannulla lämmittää, niin kuinka pehmeä ja makea siitä tuleekaan? Niin - tuli mieleen, että on se sipuli seksikäs vihannes, vai onko se juures? Joku viisaampi kertokoon.

Sitä se on muistanna tehä; vettä on tullu tuplaten normaalivuoteen verrattuna ja se totisesti näkyy meilläkin. Pyöräkauppa on ollu jumissa koko kesän ja motoketjun kanssa ei oo ollu harvennuksille mitään asiaa. Saapa nähä, minkälainen syksy on odotettavissa. Lisää vettä tai sellainen harvinaisuus, että poksauttas lokakuussa kovat pakkaset ja maan 20 cm routaan :-P. Heh, sitä ihmettä taidetaan saada odottaa.

Ens viikolla pittää immeesten olla kärsivällisiä, jos käävät nykyttämässä kaapan ovvee. Myö ollaan kaekki yhtäaekoo lomalla. Kiuruveellä on ens viikolla iskelmäjuhlat ja aekasempi vuosina se on tienny meelle, että on vielä hilijasempata ku tammikuussa kolomenkympin pakkasella. Sama kaet se on sillon meijännii olla poes työmualta.

Ensi viikolla Suomi menee sitten kiinni; tällä kertaa varsin sateisissa tunnelmissa. Sahat on keskeyttäneet pääosin katkonnan ja meidänkin moto huilii. Metsurit ovat vielä osin istutuksilla, osin jo raivauksilla ja kaivinkone möyrii ojia auki. Siinäpä meikäläisen lomafiilikset. Pihapuunkaadon pahin rytinä on jo takana ja listat ollaan ehditty purkaa varsin tyhjiksi. Keskiviikkona pyörähdän Jyväskylässä ja loppuviikon Kuopiossa, niin sempä jälkeen voi hyvillä mielin alkaa itsekin viritellä tulia lomagrilliin.

Moro vaan taas

Moro taas

Stihlin mainoslehti on ollut nimeltään kevään merkit, mutta nyt en ajatellut höpöttää pelkästään Stihlistä, vaan ylipäätään kevään kuulumisia. Kadut on sulaneet asfaltille siinä tahdissa, että polkupyöräkauppa on lähtenyt liikkeelle ja se on poikkeuksellisen pitkän ja hiljaisen talven jälkeen auringonpaistetta risukasaan!

Morjes taas

Morjes taas ja pakkasia!

^{Rakettikauppa on huomenna kuumimmillaan ja ainakaan näinä kolmena päivänä lama ei ole näkynyt kaupanteossa millään tavalla. Ehkä mieluummin päinvastoin, koska ihmiset tarvitsevat huonoina aikoina piristystä arkeen. Suosittelemme taaskin suojalaseja ja sytytyspuikkoja! Ja tuohustusvaiheessa ei kannata viljellä kovin noita promilleja!}

Morjes taas.

Huomenta

Syksyn tuulet näkyy karistelevan lehtiä jo tosissaan ja tähän sitä aina havahtuu. Ja toinen on tietysti lumen tulo. Eli mihin se kesä meni? Mitä tuli tehtyä. Ainakin paineltua mahanalus jalkoja täynnä pitkin soita ja kaupunginosia. Viimetteks oltiin alkuviikosta keikalla Jyväskylässä eli pihapuitten kimpussa. Tumppi ja Jorma omista miehistä oli mukana ja sitten paikallisia aliurakoitsijoita. Jyväskylässä puunkaatoketju pelittää loistavasti, kun sekä nostokori että risunajo käy kuin kello. Eli terkkuja Kymppinostojen Leppäselle ja Koura-autojen Ojanperälle!

 No niin taas.

Moro taas

Moro taas

Tervepä taas.

1.4.2011 järjestetyt Metsämessut olivat ainakin yleisömäärällä mitattuna menestys. Kiitos yleisölle, muille järjestäjille, kumppaneille, talkoolaisille!

Kiuruvedelle polkaistiin Kiurupark-yritysten yhteistyönä pystyyn Metsämessut, jotka pidetään perjantaina 1.4 klo 10-16 Nivankadulla. Messut ovat saaneet innostuneen vastaanoton niin näytteilleasettajien kuin kävijöidenkin keskuudessa. Näytteilleasettajia olisi ollut enemmän kuin meidän tällä kertaa oli mahdollista ottaa.

Moro taas

... mikäpä muukaan kuin lumi ja pakkanen; niinkuin siinä nyt Suomessa mitään erityistä olisi; paitsi määrä. Molempia on tullut ihan reilulla kauhalla ja näin metsäpalvelu-näkökulmasta ei taas kunnian kukko laula, kun koneet seisoo. Mutta minkäs teet? Mutta risukasaan jotain hyvääkin: ei asiakkaat häiritse päiväunia, saa siivottua nurkkia ja tehtyä ylipäätään niitä töitä, joita ei muka muulloin jouda. Ja hyvällä omallatunnolla saa kääriytyä peitonmutkaan kaminan kylkeen.

Hyvää pakkaspäivää!

Tervetuloa Metsolan neljävuotissyntymäpäiville torstaina 10.2.2011. Tarjoamme täytekakkukahvit 400:lle. Meillä  on synttäreiden kunniaksi todella hurjia tarjouksia, sekä sahoissa, että tarvikkeissa. Stihlin edustaja Mauri Holopainen esittelee ja myy sahoja. Tule ihmeessä jututtamaan Mauria, jos sinulla on jotain Stihliin tai Vikingiin liittyvää mielessäsi. Asiantuntijan läsnäolosta kannnattaa ottaa kaikki irti.

Monin paikoin, varsinkin Etelä-Savossa , on kärsitty viime päivinä jopa vuorokausien mittaisista sähkökatkoista. Raskaan lumitaakan alla puiden kantokyky on ylittynyt ja seuraukset sähkö-ja voimalinjojen läheisyydessä ovat olleet sen mukaisia.  Pirtti on pimentynyt , jolloin odottavan aika on pitkä. Tuntuu hieman kummalliselta tänä bittiaikana, että olemme yhä luonnon edessä aika voimattomia jopa sähkönjakelun suhteen.  Asta ja Veerakin ovat kaiken lisäksi tuoreessa muistissa…

Olimme taas vaihteeksi Tumpin ja Sepon kanssa maalimalla puunkaadossa, kuten pihapuun poistojen kuvagalleriasta huomaatte. Tällä kertaa hautausmaasavotalla. Olikin mielenkiintoinen savotta, sillä runkojen koko oli ihan miehekäs ja haastetta piisasi hautakiviä ja uteliaita väistellessä. Mutta pienen tuurin avustamana saatiin urakka onnellisesti pakettiin. Seuraavaksi suuntaamme tulevalla viikolla Kuopioon.

Tervehdys !

Terve vaan kaikille.

Seppo Kairikko aloitti myyntipäällikkönä palveluksessamme marraskuun alussa. Sepon tonttina tulee olemaan metsätarvikkeiden tukkumyynti ja venäjän kauppa. Sepon tulon myötä Metsolan toiminta viimeistään laajenee valtakunnan mittoihin; vaikka olemme tähänkin asti käyneet tarvikekauppaa sekä tehneet koulutuksia ja pihapuunkaatoja pitkin Suomea.

Rätväytti taas lumet maahan ja sulattelee niitä. Ajon kanssa alkaa olla jo pienoisia ongelmia; ei tahdo sellaista kivikkokangasta löytyy, että saisi koneet pysymään pinnalla; ja kellukkeitakaan ei näy vielä löytyvän vakiovarusteena. On kuitenkin toistaiseksi selvitty, mutta jouduttu jättämään leimikoita kesken; joko ei kestä ajaa metsässä tai tukkeja ei saada tien päälle. Alkaa olla hyvät kelirikkoleimikot arvossaan!

Myrskyt Asta ja Veera sai allekirjoittaneessakin liikettä niveliin. Muutaman myrskysavotan kävin setvimässä ihan käsipelissä ja pihapuunkaatoihin iski varsinainen suma. Ihmisille taisi kerralla realisoitua vanhojen puiden riski rakennuksille ja ihmisille. Selvää onkin, että varsinkin etelän puolella ei rakennusten lähellä tarvii olla yhtään sellaista runkoa, joka kaatuessaan ulottuu rakennuksiin. Tarpeeksi voimakas tuuli katkoo terveenkin puun tai kaataa juurineen. Se tuli taas kerralla selväksi.

Lämpöä on piisannut ja nesteytyksen tarve metsätöissä on korostunut. Perusnyrkkisääntöhän on, että nestettä pitäisi mennä yhtä paljon kuin bensaakin eli 3-4 litraa työpäivän aikana. Mutta ihmisten hikoileminen on erilaista ja joku pärjää vähemmällä kuin toinen. Joka tapauksessa nestettä pitäisi nauttia niin paljon, ettei kuivuminen heikennä työtehoa.

Hopsansaa taas

Olen jo toista viikkoa Keski-Suomen puolella täkäläisten ammattilaisten kanssa pähkäilemässä metsurityön saloja. Tänään tuli porukan kanssa juttua työn arvostuksesta. Miten se näkyy käytännössä; se arvostus siis: ostetaan markkinoilta halvimmat työvaatteet, ei parhaita; työ on kausityötä, ei kokoaikaista; palkka on rasitukseen nähden alipalkattua, ei yli; ihmiset kunnioittavat metsurin ammattitaitoa ja ammatti on tavoiteltu?

Hyvin näkyy aika hurahtavan. Edellisestä kirjoituksesta onkin jo melkein kuukausi. Olin viikolla Meto-yrittäjien tapaamisessa Jyväskylässä ja siellä oli luennoimassa Mikko Isoniemi Suomen Yrittäjäopistosta. Kysyn usein itseltäni; mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen? Mitäpä siis opin Mikon jutuista? Myyminen on yksinkertaista raakaa työtä, joka matemaattisella todennäköisyydellä johtaa vääjäämättä tulokseen. Mikko puhui myyntisuppilosta, joka muodostuu kontaktoinnista, tapaamisista, tarjouksista ja sopimuksista. Lopputulos on näiden muuttujien kertolasku. Jos tärppää huonommalla prosentilla, niin pitää vain lisätä määrää. Laatu ja määrä kompensoi toisiaan. Ei ihme, että jotkut myyjät on niin sitkeitä... Hyvä puhelinmyyjä luukuttaa 30-40 puhelua päivässä, joista kymmenkunta natsaa. Jää muuten meikäläiseltä tekemättä. Muuta onneksi on sellaisella alalla, että vähempikin riittää. Hyvää kevättä kaikille

Maanantaina aloittaa työt uusi metsäpalveluesimiehemme Tuomo Mykkänen Vieremältä. Tuomon vastuualueeseen kuuluu tie-ja ojahankkeet sekä osallistuminen koulutuksiin ja pihapuunkaatoihin. Mutta pääasiassa Tuomon tulee näkemään juoksentelemassa soilla gps:n ja karttalaukun kanssa.

Metsäala se taitaa olla niitä kaikkein perinteisimpiä aloja, näin ainakin moni ajattelee ja uskoo niin olevan. Itse en siihen usko. Väittäisin jopa tietäväni, että ala on monelta osiltaan aivan kehityksen huippua ja samat tehokkuuden odotukset ja vaatimukset ovat myös metsäalalla.

Lama koettelee ja jotain uutta täytyy keksiä. Me päätettiin Jounin kanssa lyödä pökköä pesään ja palkattiin paikallisten hyvin tuntema Kainulaisen Petri. Peten titteli on asiakaspalveluvastaava ja hän tulee osaltaan vastaamaan meidän myynnin kehityksestä, johon on uusia aluevaltauksia tulossa tunnempana.

Pottiputki markkinat ovat murroksessa. Tähän asti se on ollut kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Markkinan ovat jakaneet Uittokalusto ja Tarmet, joiden kautta pääasiallinen jakelu on tapahtunut. Uudessa tilanteessa Uittokalusto on siirtynyt "maahantuojan" asemaan ja heillä on kaksi jälleenmyyjää, tuo em. Tarmet ja osa Agrimarketeista. Kuluttajan kannalta jakelu tulee lähemmäksi Agrien osalta ja taas vastaavasti Uittokaluston nettikauppa pottiputken osalta loppuu.

Sisko pit laavantaena kirjajulkkarit Kiuruveellä. Kaikkien Savonmurretta karsastavien iloksi luettavaksenne puhe, jonka tärisevin käsin pidin tuossa tilaisuudessa. Olokeepa hyvä!

Mennyt vuosi koetteli monella tavalla kaupan alaa, emmekä mekään selvinneet siitä ruhjeitta; tavaraa on edelleen varastossa liikaa; lähinnä ajoleikkuria ja raivaussahoja. Ja kuten ahtaassa taloustilanteessa usein käy, volyymit laski ja katteet tippui. Varsinkin maatalouskaupan puolella kuluneen vuoden kisa oli todella kovaa. Kuten yhtiökumppani usein sanoo: "nyt on tilaisuus käyttää kauppiaan hädänalaista tilaa hyväkseen".  Mutta markkinatalous on sellaista

Lauantaina 13.2 järjestävät Kiuruveden Metsänhoitoyhdistys ja Kiuruveden Osuuspankki kulttuuritalolla Naisten Metsäpäivän. Mekin olemme siellä mukana muotinäytöksessä. Naiset ovat olleet metsärintamalla vähän altavastaajan roolissa niin omistajina kuin metsäammattilaisinakin; mutta tilanne on hyvää vauhtia muuttumassa. Allekirjoittanut oli tässä jokin aika sitten Petäjävedellä vetämässä Naisten moottorisahapäivää ja innostusta tuntui piisaavan vaikka muille jakaa. Naisten on ihan suotta arkailla miesten tähän asti hallitsemaa sektoria; eikun sekaan vaan!

Heipä taas. Vaikka en ole äänessä ollutkaan, niin työttömänä en kuitenkaan. Ojasuunnitelmia värkkäilin alkukuun kasaan; pyörähdin Keski-Suomessa kouluttamassa ja puunkaadossa; ja sitä tavanomaista arkijuoksemista; niin ja ensikertaa tälle talvelle suksillakin. Joku leimikko oli jäänyt nauhoittamatta, niin pakko oli hypätä hikilankuille; sen verran pyyhkäisi vuoden vaihteessa lunta tännekin. Muuten onkin saatu nauttia vanhan ajan kuivannäpäköistä keleistä.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA Tämän toivotuksen olisi voinut toivottaa jo pari viikkoa sitten, mutta tuo ajan kuluminen on käsittämätöntä. Tammikuu on hujahtanut jo puoleen väliin ja vuosi hyvässä vauhdissa. Alkuvuodesta sitä ajattelee aina, että mitähän tuo tuleva vuosi tuo tullessaan itselle, perheelle, firmalle jne. Omasta kohdasta voin todeta, että minulla paukkuu neljät kympit ja tietenkin sitä miettii, että jonkilaisia rajapyykkejähän nuo vuosikymmenet ovat. Mutta eipä siinä mitään, vuotta ennen syntymääni kuollut ukkini oli aina lohduttanut, että ikähän on rehellisesti tienattua.

Metsolan väki toivottaa asiakkailleen, yhteistyökumppaneilleen ja lukijoilleen hyvää Joulua.

Taas tänä aamuna paukasin pääni Karjalan mäntyyn nimeltä viime tippa. Tai joku voisi käyttää muitakin samaa hyvää tarkoittavia lausahduksia: kyllähän tässä vielä kerkiää, mikä kiire tässä on, huomenna vielä ennättää...Mikä ihmisen luolamiesaikuinen selviytymisstrategia saa ihmisen vielä nykyäänkin alitajuisesti tai tajuisesti jättämään asioiden hoitamisen viimosille metreille. No eihän kaikki tietysti näin tee, mutta ne jotka tekee, saa minulle päänsäryn alta pituusyksikön.

Selvisihän se, kun aikani perkasin, eli Metsälehden keskustelupalstalla oli tartuttu nippukarsinta aiheeseen. Menetelmään kuuluu vielä siirtelykaatotekniikka ja menopaluuhakkuu, jolloin tuottavuus on aivan toista luokkaa kuin perinteisessä hakkuussa. Mutta ei mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin: ergonomia voi jossain kohtaa olla tiukilla, pikkutukin hakkuu sei sovellu menetelmään, vaatii pitkäulotteisen kuormaimen, hakkuujäljen estetiikka ennen ajoa saattaa häiritä silmää jne.

Googlella on mahottoman hyvä palvelu, jossa pystyy analysoimaan nettisivuilla käyneiden määriä ja profiileja. Kävin taas pitkästä aikaa tarkastamassa tilannetta ja ällistyin sillä kahtena päivänä eli 22 ja 23 marraskuuta kävijämäärät olivat yhtäkkiä hypänneet 4-5 kertaiseksi tavallisesta ja sitten taas heti normalisoituneet. Mitään mainoskampanjoita emme ole nyt pitäneet, joten mitään käsitystä ei ole, mistä moinen mahtaisi johtua. Ainoa selitys, mikä tulee mieleen, on jokin järjestelmävirhe! Jos lukijoissa on joku meitä viisaampi, niin pankaa viestiä tulemaan.

Metsuri hakkaa keskimäärin 8-10 m3 kuitupuuta harvennukselta päivässä. Muutamilla työteknisillä muutoksilla tuottavuus on mahdollista nostaa 13-145 m3:oon päivässä. Avainsanoja ovat laadun optimointi, siirtelykaato, nippukarsinta ja menopaluuhakkuu. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, katsopa oheinen videon pätkä...

Vuoden 2009 loppuun mennessä solmittujen puukauppojen osalta on voimassa myyntitulojen 50 prosentin verohuojennus. Huojennus edellyttää, että tulo saadaan vuoden 2010 loppuun mennessä. Normaalien puukauppasopimusten mukaan näin käy, jos hakkuut tehdään viimeistään vuoden kuluttua syksyllä.

Suomi on elänyt ja näyttää vielä jatkavan elämäänsä metsäteollisuuden murroksessa.

Joissakin alueen metsänhoitoyhdistyksissä on viisaasti valittu  kampanjoinnin kohteeksi työlaji nimeltä varhaisperkaus, joka ehti jo olla jonkin aikaa poissa käytännöstä.

Aina silloin tällöin eli käytännössä päivittäin kuulemme siunailua raivaussahan kalleudesta, se kun maksaa n. 700 ekee. Ja miksei tietysti, jos se kuukausitilistä lipsautetaan ostaa, niin saattaa haukata siitä jopa puolet. Mutta niinkuin aina totuus voi olla toisennäköinen. Eli otetaan tuo 700:n saha lähtökohdaksi ja kun useimmilla metänomistajilla on jonkinlainen taimikonturma ennestään, niin eikun vanha vaihdossa esim. 200 hyvityksellä, jolloin välistykseen jää 500.

Päivänä muutamana pieni ihminen lankesi taas ihmettelemään asiaa, jonka yhteistyökumppanini Tikkasen Antti Tiki-Forestista minut taannoin herätteli. Ja asia on se, että miksi metsäalalla ammattityötään tekevien työvaatekulttuuri on lähinnä kivikautista tasoa. Äkkiä voisi kuvitella, että raskaassa ruumillisessa työssä hyvin monenlaisissa sääoloissa työskentelevillä työvaatteet olisivat parasta, mitä markkinoilta löytyy. Tarjolla on vaikka minkälaista teknistä alusasua, väliasua ja turvavarusteita vettähylkivinä, stretcheinä ja montaa eri merkkiä ja mallia. Mutta valintaperusteena ei tunnukaan olevan laatu ja se kuinka mukava asussa on työskennellä vaan se ikuinen ja iankaikkinen hinta. Vedetään vaan niskaan halvinta ketinettä, mitä saadaan ja pidetään niin kauan, kuin ne suostuu päällä pysymään. Ja syytä on sekä sysissä että sepissä eli työnantajissa ja työntekijöissä.

Toinen tykkää äitistä ja toinen tyttärestä...

Ja lomareissun saldona suuri ihmetys Suomalaisen metsänomistajan talouslogiikasta; nimittäin hoitamattomien metsien määrästä.  Vertailun vuoksi: jos joku onnellinen sattuu omistamaan sijoituskämpän, josta nostaa vuokratuottoa, niin on hirmu hätä pitää se koko ajan vuokrattuna; tai jos siihen sattuu tulemaan vesivahinko, niin välittömästi remppa päälle!

Sissimarkkinoinnin kategoristen periaatteiden mukaisesti kaiken markkinoinnin tulisi olla mitattavaa. Vain näin sen kannattavuutta voidaan mitata. Nyt tarjoan glögin lukijoille etua, joka ihan oikeasti on rahanarvoinen ja keronnpa vielä, miksi pystymme sellaisen tekemään ilman, että ketään kustaan sukkaan.

Hyvää juhannuksenalusaikaa (Lue = taas leikkaa koneita kiinni)

Tärkeimpinä tuottavuuden ja ergonomian kannalta raivaussahatyössä on suunnatun kaadon tekeminen terää käyttämällä (siis ilman käsiä), työn tekeminen lantiolla ja jaloilla ja oikean työskentelyjärjestyksen hallitseminen. Oheisesta videosta saat tähän vinkkejä.

Paitsi, että kevät oli ainakin meidän korkeudella pari viikkoa myöhässä viime vuosina totutusta, niin oli myös keväinen ihmisryntäys, kun ensimmäisen ruohonleikkuun ja polkupyörälenkin aika koitti. Seppä on juossut nyt kaksi viikkoa tukka putkella. Pienen putken hänen tukastaan voisi saadakin; meikäläisen hiusmalli ei ole muuttunut sitten kurssin 184 jälkeen. Mutta se ei ole nyt päivän epistola, vaan työpaineen alla littanoituvan pienkonehuollon valitusvirsi.

Valjaiden perusteellinen säätö on asia, joka jää useimmalta harrastesahaajalta ja monelta ammattilaiseltakin tekemättä. Oheisessa tiedostossa on perusohjeisto valjaiden säädöstä. Niiden lisäksi pari vinkkiä:

Yrityksemme toimialan mukaisesti täällä tulemme esittämään mielipiteitämme ja  näkemyksiämme pienkoneista ja metsäalasta. Lisäksi täältä löytyy erilaista opetusmateriaalia metsäasioista ja sahan käytöstä. Pyrimme antamaan vinkkejä kokeneemmillekin sahankäyttäjille. Pelkällä sahallahan kukaan ei tee mitään, ja suomalainen mieshän tunnetusti ei tunnusta 3 promillen myötäsessäkään, että jotain opittavaa voisi olla.